
Elokuun puolivälissä seitsemättä kertaa järjestettyä Flow Festivalia pidetään trenditietoisten nuorten aikuisten tapahtumana. Onhan Flow toki sitäkin, mutta samoja hipstereitä, fruittareita ja mitä nimityksiä vallitsevien muoti-ilmiöiden mukaan pukeutuvista, meikkaavista ja naamakarvoituksensa trimmaavista ihmisistä ikinä käytetäänkin, löytyy myös niin Ruisrockista, Pori Jazzista kuin Wanaja Festivaliltakin. Myös tavallinen tallaaja pystyi kulkemaan Helsingin Suvilahden vanhalla voimala-alueella järjestetyn festivaalin yleisön joukossa.
Flow erottuu muiden suomalaisten festareiden joukosta oleellisesti kahdessa asiassa. 1. Musiikkitarjonnassa ovat esillä enemmän indiemusiikin nousevat ja ajankohtaiset koti- ja ulkomaiset nimet kuin ne bändit ja artistit, jotka löytyvät jokaisen tai ainakin joka toisen kotimaisen kesätapahtuman esiintyjärosterista. 2. Festivaalialueella panostetaan erilaisiin luomu- ja etnisiin ruokiin, taiteeseen sekä ympäristöystävällisyyteen pelkkien oluttelttojen, makkaraperunoiden, jambalayan ja benjihyppyjen sijaan.
Tänä vuonna Flow Festival saavutti yleisöennätyksensä, kun varsinaisen festivaaliviikonlopun ja ennakkokonsertin aikana Suvilahdessa vieraili noin 50 000 kävijää.
Tuottajana mainetta niittäneen Danger Mousen ja The Shins -yhtyeen keulahahmo James Mercerin muodostama Broken Bells esitti Flow-perjantain alkuillassa kuulaan rytmikästä ja ilmavaa, melodisesti 1960-luvun suuntaan kumartavaa popiaan. Siinä missä yhtyeen samanniminen debyyttialbumi kasvaa ja avautuu enemmän kuuntelu kuuntelulta, keikalla Broken Bells oli viileän vakuuttava. High Road, The Ghost Inside ja Vaporize saivat aikaan liikettä yleisössä, mutta yhtyeen kuulas pop olisi sopinut ehkä paremmin seesteisen sunnuntain ohjelmistoon nousuhumalahakuisen perjantaialkuillan sijaan.


Debyyttilevynsä lokakuussa julkaiseva, dj-kolmikko Skreamin, Bengan ja Artworkin muodostama Magnetic Man täytti Flow’n telttalavan perjantain ja lauantain välisenä yönä äärimmilleen. Brittilistoilla menestynyt I Need Air -hitti sekä tuleva single Perfect Stranger tanssittivat tuhdein dubstep-rytmein visuaalisesti näyttävällä keikalla.
Lauantaina Flow’n alkuillassa nähtiin Husky Rescuen mahdollisesti viimeinen keikka laulaja Reeta-Leena Vestmanin suunnatessa Lontooseen musiikkiteatteriopintojen pariin. Alkuvuodesta kehutun Ship of Light -levyn julkaissut yhtye on kehittynyt kolmen albumin ja runsaan keikkailun myötä esiintymisessään varmaotteiseksi ryhmäksi. Raukea ja elokuvamainen äänimaalailu sai mukavasti potkua Summertime Cowboyn ja Nightless Nightin kaltaisten vauhtipalojen myötä.


Flow’n lauantai huipentui telttalavalla yökahdelta keikkansa Slayerin South of Heaven -klassikon introlla aloittaneen Sleigh Bellsin settiin. Treats -debyyttilevynsä vastikään julkaisseen, kitaristi Derek Millerin ja vokalisti Alexis Kraussin muodostaman bändin musiikki on mielenkiintoista noise pop -kudelmaa, joka muodostuu konerytmeistä, särökitaravalleista sekä heleistä laulumelodioista. Magnetic Manin tavoin Sleigh Bells kärsi myöhäisestä soittoajasta, mutta sai energisellä keikallaan varmasti paljon uusia ystäviä Suvilahden yöstä.
Lisää Flow-kuvia täällä >>
Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin