Tsekkaa lokakuun 20. päivänä uuden Come Around Sundown -albumin julkaisevan Kings Of Leon -yhtyeen nettisivuilta video, jossa yhtye kertoo albumin ensimmäisestä singlelohkaisusta. Radioactive-niminen biisi julkistetaan ensi viikolla videon kera, jonka kuvauksiin pääsee videopätkällä kurkistamaan.

Katso video täältä: http://www.kingsofleon.com/pages/news/kings-leon-talk-about-radioactive

Toista kertaa Porin Kirjurinluodossa järjestetty Sonisphere-festivaali keräsi kahden päivän aikana lähes 70 000 kuulijaa. Tänä vuonna järjestelyt toimivat erinomaisesti ja festivaalikansa nautti mahtavasta bändikauttauksesta.

Lauantaina 7.8. Saturn-lavalla esiintynyt Apocalyptica villitsi yleisöä mm. hiteillään I’m Not Jesus ja I Don’t Care sekä tulevan 7th Symphony-albumin (julkaisu 25.8.) End Of Me-hittisinkullaan.  Biiseissä vierailevana solisti oli mm. Gringos Locosista ja Leningrad Cowboysista tuttu Tipe Johnson.

Sunnuntaina 8.8. Apollo-päälavalla Slayer piiskasi yleisöä tuoreimman World Painted Blood-albumin biisien lisäksi mm. legendaarisilla War Ensemble, Raining Blood ja South Of  Heaven-hiteillään.

Slayerin setin jälkeen Kirjurinluodossa jyräsi valtava ukkosmyrsky joka mm. tuhosi Saturn-lavan käyttökelvottomaksi sekä vaati yhden ihmisen hengen. Vastoinkäymisistä huolimatta Sonisphere vietiin loppuun asti ja Iron Maiden pääsi päättämään festivaalin kunnialla.

Lisää Sonisphere-kuvia täällä >>

Kuvat: Sami Siilin

Tunnustan. Olen musiikkihullu. Kuuntelen paljon musiikkia. Käyn keikoilla aina kun mahdollista. Nautin uuden musiikin löytämisestä ja siitä innostumisesta. Nautin livekonserttien yllätyksellisyydestä ja niistä parhaimmillaan huokuvasta pienestä vaaran tunteesta. Nautin siitä poikkeuksellisen hyvän live-esityksen tuomasta tunteesta, joka saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Nautin hyvän keikan jälkeisestä tunteesta, kun haluaa vain hehkuttaa näkemäänsä, eikä pysty piilottelemaan kasvoille noussutta hölmöä hymyä joka pysyy naamalla vielä seuraavanakin päivänä. Nautin siitä, kun edellä mainittuja asioita tapahtuu täysin odottamatta ja yllättäen.

30-vuotias amerikkalainen poptähti Alecia Moore, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Pink, pääsi yllättämään sen kuuluisan puun takaa. Laulaja täytti Funhouse Summer Carnival -kiertueensa Helsingin pysähdyksellä lähes kaikki musiikkihullun nautintokriteereistä. 

Kaisaniemen puistossa nähtiin vilpitön ja mukaansatempaava popshow, jolla Pink kietoi paikalle saapuneet 18 000 katsojaa pikkusormensa ympärille.

Pink tuntui onnistuvan kaikessa. Välispiikit olivat hauskoja. 

Sisääntulo oli näyttävä. Akrobaattiset temput ja sirkuselementit keikan huipentaneine vaijerilentoineen ja läpinäkyvän ihmispallon sisällä yleisön käsien päällä juoksuineen olivat vaikuttavia. Tähti itse tuntui olevan aidosti innoissaan koko keikan ajan. Kaikki lavalta huokunut hyväntuulisuus ja välittömyys tarttui yleisöön.

Show’n musiikillinen osuus lähti rullaamaan toden teolla konsertin ensimmäisen kolmanneksen lopulla kuultujen, vastustamattomasti rullanneen Just Like A Pill -kitarapopin ja Sober -hitin myötä.

Illan ensimmäisenä lämmittelyaktina nähdyn Butch Walkerin kanssa Pink duetoi konsertin loppupuolella lainabiisipotpurin, joka My Generationia ja Basket Casea säe kerrallaan sekoitelleen mash-upin jälkeen päättyi alkuperäistä kunnioittaneeseen, mainioon versioon The Policen Roxanne -klassikosta.

20 biisin keikka huipentui U + Ur Hand -menopalaan ja Leave Me Alone (I’m Lonely) -tanssipoppiin, jonka aluksi Pink yllytti yleisöä “mahdollisimman dorkaan” tanssimiseen. Mallia näytti bändin lisäksi lavan reunalta muun muassa laulajan äiti. Encorena kuultu So What sinetöi kesän parhaan popshow’n.

PMMP antoi energisellä lämmittelykeikallaan jälleen hyvän muistutuksen ainutlaatuisuudestaan. Maamme musiikkikenttä olisi todella paljon köyhempi, jos Lostarin kantisjuhlat eivät olisikaan päässeet venymään tai jos Miraa ei olisi pissattanut taas eikä olisi ikinä pysähdyttykään kolmatta kertaa. Muun muassa komeasti soineet Kesäkaverit, Matkalaulu, Viimeinen valitusvirsi ja Matoja saivat toivomaan, ettei yhtyeen kesän keikkojen jälkeen alkava tauko veny kovin pitkäksi.

Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin

40-vuotias Ruisrock kylpi auringossa heinäkuun toisena viikonloppuna.

Perjantaina 9.7. Pyhät Tepot viihdytti festarikansaa Converselavalla energisellä ja sopivan sekopäisellä show’llaan. Valtakunnallisessa mediassa kiitettäviä arvioita kerännyt retkue yhdistelee musiikissaan mainiolla tavalla elementtejä muun muassa Tehosekoittimen ja Damn Seagullsien punkahtavasta rockista sekä Eppu Normaalin alkuaikojen punkpopista.

Ruisrock-perjantai huipentui hyvässä vedossa olleen Ozzy Osbournen tuoreen Scream -levyn maistiaisilla höystettyyn klassikkokimaraan. Muun muassa Iron Man ja Paranoid tarjosivat herkkua nostalgiaa kaivanneille.

Pimeyden prinssin kanssa samaan aikaan esiintyi paviljonkilavalla mielenkiintoinen uusi tuttavuus, tanskalainen Ginger Ninja. Bone Will Break Metal -hitillä radioaalloilla viihtynyt yhtye toi välillä mieleen Mew’n – sillä erolla että Ginger Ninjan pop on maanmiehiinsä verrattuna suoraviivaisempaa ja tanssittavampaa. Peter Gabriel -laina Shock The Monkey toimi bändin oman materiaalin joukossa saumattomasti.

Lauantaina 10.7. Scandinavian Music Group laulatti yleisöään kokeneen festarijyrän tavoin. Yhteisöllisyyden tunne oli suuri kymmentuhatpäisen yleisön huutaessa suurella tunteella Vieläkö soitat banjoa? -hitin ensimmäisen säkeistön viimeiset “minä vihaan häntä”-sanat. 100 km Ouluun, Näin minä vihellän matkallani ja Hölmö rakkaus kohosivat uljaiksi yhteislauluiksi Ruissalon auringonpaahteessa.

PMMP veti lähes kaikki Ruisrock-lauantaille lipun ostaneet 30 000 henkeä rantalavalle. Viiden levyn ja lukemattomien keikkojen jäljiltä Paulan ja Miran johtaman yhtyeen rutiini ja tarttuvien popkappaleiden määrä tekee vaikutuksen. PMMP ei päästä yleisöään helpolla, vaan kappaleiden sovituksista löytyy usein uusia ja piristäviä koukkuja.

Lauantain virallinen kotimainen pääesiintyjä oli kolmen kesäkeikan pituisen comebackin tehnyt Don Huonot. Kuten yhtyeen huikeimmat keikat jo 1990-luvulla, Ruisrockin esiintyminenkin alkoi jännittyneesti ja hieman haparoiden. Keikka nousi kuitenkin viimeistään puolivälin jälkeen kuullun Vedä käteen -runttauksen aikana vastustamattomaan lentoon. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Tuntui, että seitsemän vuotta poissa kuvioista olleet “donkkarit” eivät olisi koskaan poissa olleetkaan.

Kaiken kaikkiaan Ruisrock 2010 tarjosi hienoja uusia tuttavuuksia, rock-ikoneita, takuuvarmoja kansansuosikkeja sekä tähän asti vuoden parhaan comeback-keikan. 40-vuotias festivaali juhli arvoisellaan tavalla.

Lisää Ruisrock-kuvia täällä >>

Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin

BBC:n Sound Of 2010-listalla sijalle 4 sijoittuneesta Hurts-brittibändistä on povattu yhtä tämän vuoden kovimmista uusista tulokkaista. Tsekkaa alla olevasta linkistä yhtyeen ensimmäinen single ja kerro mielipiteesi, onko Hurts Better Than Love?

Jos tykkäät Lily Allenista, Paloma Faithista, Christina Aguilerasta tai Lady Gagasta, tykkäät varmasti myös australialaisesta Siasta. Katso kesäkuussa uuden We Are Born -albumin julkaisevan laulajattaren uusi Clap Your Hands -video alta.

Vuoden 2008 keväällä julkaistiin MGMT:n debyyttialbumi Oracular Spectacular, joka nousi yhdeksi vuoden puhutuimmista ja kehutuimmista levyistä. Huhtikuussa 2010 pop-musiikin visionäärit tekevät odotetun paluun, kun yhtyeen järjestyksessään toinen albumi julkaistaan. Uudella albumilla MGMT avaa oven omaleimaiseen musiikilliseen maailmaan, jossa pop yhdistyy folkiin ja electro rockiin tehden yhtyeen musiikista täysin mahdotonta lokeroida mihinkään genreen. Sielukas ja samalla täysin odottamaton, Congratulations yllättää ja ottaa askeleen eteenpäin MGMT:n aloittamassa popin vallankumouksessa. Lue lisää »