Provinssirock @ Seinäjoki 17.–19.6.2011

PERJANTAI 17.6.2011

Seinäjoen Törnävänsaaressa kuultiin juhannusta edeltäneen viikonlopun aikana laaja kattaus koti- ja ulkomaista rock- ja popmusiikkia. Vuoden 2011 Provinssirockin esiintyjäkattauksesta löytyi jokaiselle jotakin.

Sateet välttelivät pieniä kuuroja lukuun ottamatta 33. kerran järjestettyä festivaalia, joka teki uuden yleisöennätyksensä. Kolmen päivän aikana Törnävänsaaressa vieraili 81 000 festivaalikävijää.

Perjantai-illan odotetuimmat kokoonpanot nähtiin päälavalla. Syksyllä Helsingin jäähallissa esiintynyt Avenged Sevenfold oli tuonut tuoreimman Nightmare -levynsä teeman mukaiset hautausmaalavasteet mukanaan myös Seinäjoelle. Yhtye soitti syksyistä keikkaa rennommin. Tämä saattoi johtua laulaja M. Shadowsin välispiikkien mukaan pitkäksi venähtäneestä edellisillasta fanien seurassa. Yleisön reaktioista päätellen Avenged Sevenfoldin heavyrockille riittää tilausta Suomessa edelleen.

Päälavan illan lopetti ahkera Suomen-kävijä The Sounds. Bändin keulakuva Maja Ivarsson johti tutuin elkein radiosta tuttuja hittejä ja syväkyykkyjä riittämiin sisältänyttä show’ta. Living in America, Seven Days a Week ja muut tutut kappaleet toimivat kyllä edelleen, mutta yliannostuksen rajaa kolkutellaan jo. Pieni tauko saattaisi tehdä Suomen ja The Soundsin välisille suhteille hyvää.

X-Stage -telttalavalla Michael Monroe piiskasi yhtyeensä kovaan vauhtiin. Kitaristi Gingerin viimeinen keikka bändin riveissä huipentui Von Hertzen Brothersin laulaja Mikko von Hertzenin, The Sounds -solisti Maja Ivarssonin ja Fintelligens-räppäri Elastisen 49 vuotta täyttäneelle Monroelle lavalle tuomaan kakkuun sekä onnittelulauluun.

Telttalavan perjantain viimeinen esiintyjä oli brittiläinen The Qemists. Drum’n’bassin ja rankan särökitararockin viidakoissa seikkaileva kokoonpano sai yleisön tanssimaan antaumuksella. The Qemists on selkeästi Provinssirockin lauantain pääesiintyjä Pendulumin musiikillinen lähisukulainen. Yhtye oli perjantain positiivisin yllätys.

LAUANTAI 18.6.2011

Provinssilauantai käynnistyi suomenkielisen popmusiikin riemujuhlalla. Arto Tuunelan yhden miehen levyprojektista kuusihenkiseksi bändiksi muuntautunut Pariisin Kevät näytti telttalavalla livekeikan mallia kotimaisille virkaveljilleen ja -siskoilleen. Alkaen Meteoriitista ja huipentuen Tulivuoria -kappaleen aikana yleisön päälle singottuun konfettisuihkuun, konsertti oli silkkaa suomipopin voittokulkua.

Siinä missä monet 2000-luvun alun suomipopsuosikit joko lepäävät telakalla tai kangistuvat kaavoihinsa, 2000-luvun lopulla pinnalle nousseella Pariisin Keväällä on väylä auki edetä pitkälle. Musiikki on erilaista ja raikasta, eikä suoraa vertailukohtaa löydy.

Jos – ja toivottavasti kun – Tuunelan sävellyskynästä löytyy lisää esimerkiksi Matkalla etelään -kappaleen kaltaisia täysosumia ja melodisessa melankolisuudessaan täydellisiä kertosäkeitä, uuden ajan suomipopin ja -rockin ystävät odottavat kolmatta pitkäsoittoa vesi kielellä.

Uuden ajan suomipoppia kuultiin myös päälavalla, kun Jenni Vartiainen esiintyi. Viime vuonna Suomen äänilevymarkkinoita dominoinut laulajatar aloitti keikkansa toriamosmaisesti flyygelillä itseään säestäen. Osaava bändi sai radiosta tutut hitit rullaamaan hyvin, mutta Vartiaisen esiintymisessä oli havaittavissa pientä kisaväsymystä. Kesän keikkojen jälkeen alkava tauko tulee hyvään aikaan.

Magenta Skycode tarjoili X-Stagella herkkua indieromantikoille. Ylistetyn Relief -albuminsa viime vuonna julkaissut Jori Sjöroosin johtama yhtyeen kaihoisa ja maalaileva pop toi hyvää vastapainoa Jenni Vartiaisen hittikavalkadille. The Simple Pleasures ja Kipling avasivat keikan komeasti. Loppupuolella kuultu, IIIII -ensilevyn avaava uljas Hands Burn nousi setin kohokohdaksi.

Palefacen keikkaa seurasi yli telttalavan reunojen pursunnut yleisömassa. Tuomo Prättälän ja Aki Haaralan kaltaisista nimimuusikoista kootun Räjähtävä nyrkki -yhtyeen kanssa esiintynyt Paleface esitti materiaalia niin myyntimenestykseksi nousseelta ensimmäiseltä suomenkieliseltä albumiltaan kuin englanninkielisiltä pitkäsoitoiltaankin. Kymmentuhatpäinen yleisö lauloi aatteellisia sanoituksia innolla mukana.

Päälavalla esiintynyt Social Distortion keräsi lavan eteen ison väkimäärän, mutta yleisö ei välttämättä ollut klassista punkrockiaan tykittäneen yhtyeen kohdeyleisöä. Laulaja Mike Ness piiskasi joukkonsa soittamaan kuitenkin energisen keikan, jonka myötä 30 vuotta toiminut kokoonpano sai varmasti uusia ystäviä.

Telttalavalla DJ Shadow tarjoili audiovisuaalisen show’n, joka rakentui valtavasta valkokankaasta sekä isosta valkoisesta pallosta, jonka sisällä maestro itse eli Josh Davis loi äänikudelmaansa. Välillä pallon seinät aukenivat ja DJ Shadow pääsi vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Vaikuttava show toimi alkuun hienosti, mutta kääntyi puuduttavaksi. Six Days -hitistä kuultiin monen pettymykseksi alkuperäisversion hypnoottisuutta kartellut tanssittavampi versio.

Lauantain huipensi päälavalla australialaisyhtye Pendulum. Elektronista rankkaa rockia esittänyt bändi sai yleisön pomppimaan ja riehumaan mielensä mukaan. Kohokohdaksi nousi uusioversio The Prodigyn takavuosien hitistä Voodoo People.

Pendulumin jälkeen telttalavalla rokkasi vielä australialainen Wolfmother. Yhtye sai hyvin jammailupohjaisella rockillaan yleisön mukaan. Yllättäen jo setin kolmantena biisinä kuultu jättihitti Woman sai koko teltan villiintymään.

SUNNUNTAI 19.6.2011

Sunnuntaina The Soundsin tavoin ahkera Suomen-kävijä Volbeat oli odotetusti tuttu ja turvallinen. Kappaleista Radio Girl ja Sad Man’s Tongue saivat aikaan innokkaimmat reaktiot.

X-Stage -telttalavalla esiintynyt walesilaislähtöinen The Joy Formidable vastasi päätöspäivän positiivisimmasta yllätyksestä. Vain kourallinen yleisöä oli saapunut paikalle, mutta tämä ei PJ Harveyn ja Courtney Loven risteytystä positiivisella tavalla muistuttaneen laulaja-kitaristi Ritzy Bryanin johtamaa trioa juuri haitannut. The Big Roar -albumi vaikuttaa ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoiselta pitkäsoitolta.

Provinssirockin kliimaksi koettiin sunnuntai-illan päätteeksi. Mezmerize- ja Hypnotize -levyjen kiertueilla kuvattujen livevideopätkien perusteella odotukset olivat pelonsekaiset, mutta System of a Down osoitti Prison Songin ensimmäisistä iskuista lähtien huolet turhiksi. Bändiä oli odotettu Suomeen pitkään ja hartaasti – eikä syyttä.

Koko yhtyeellä, laulaja Serj Tankianilla, kitaristi-laulaja Daron Malakianilla, basisti Shavo Odadjianilla ja rumpali John Dolmayanilla oli selkeästi hauskaa lavalla. Näin se menee – kun bändillä on hauskaa ja se nauttii olostaan lavalla, hyvä meininki tarttuu yleisöön. Radio/Video, Kill Rock n’ Roll, settilistan ulkopuolelta soitettu Vicinity of Obscenity, Cigaro, War?, Toxicity ja keikan päättänyt Sugar kulkivat loistavasti. Rauhallisemmat kappaleet Hypnotize, Lonely Day, Lost in Hollywood ja Aerials tasapainottivat sopivasti keikan kulkua. System of a Down päätti festivaalin komeasti.

KATSO KAIKKI PROVINSSIROCK-KUVAT TÄÄLTÄ >>

Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin