Vuoden 2011 Ruisrock tarjosi tuttuun tapaan laajan kattauksen tämän hetken rock- ja popmusiikkiin. Ruissalon neljällä lavalla nähtiin niin vanhoja tuttuja konkareita, uusia tulokkaita kuin hartaasti odotettuja vieraitakin. Koko viikonlopun aikana Ruisrockissa kävi yhteensä 67 000 festivaalivierasta, huolimatta siitä, että megaluokan esiintyjät loistivat poissaolollaan.

PERJANTAI 8.7.2011

Perjantain ensimmäisestä konkariosuudesta vastasi Primus. Alkuillasta niittylavalla esiintynyt, Les Claypoolin virtuoosimaiseen bassonsoittoon tukevasti nojaavan Primuksen virkistävän erilaisena käynnistynyt keikka muuttui muutaman biisin jälkeen puuduttavaksi. Syyskuussa julkaistavan uuden albuminsa materiaalia rutkasti esitelleen yhtyeen instrumenttikeulimista jaksaa seurata hetken, mutta ei täyspitkän festivaalikeikan ajan.

Rantalavalla nuorempi festariväki nautti täysin rinnoin miehistönvaihdoksia läpikäyneen Paramoren keikasta. Hurmaavan punatukkaisen Hayley Williamsin johtama bändi soitti rutiinilla energisen mutta särmättömän hittikimaran, jonka Brick by Boring Brick ja Misery Business huipensivat.

The National tarjosi rantalavalla illan päätteeksi herkkua indieromantikoille. Start a War käynnisti kylmät väreet, joille ei tullut loppua koko keikan aikana. Maaliskuisen Kulttuuritalon esiintymisen tavoin laulaja Matt Berninger tyhjensi tasaiseen tahtiin valkoviinipulloaan ja kiipesi lopulta keikan päättäneen Terrible Loven aikana turva-aitojen yli vaeltamaan yleisön joukkoon.

Nationalin keikan erikoisuus oli Berningerin ennen kolmatta biisiä lavalle kutsuma ja esittelemä ”bändin ystävä”, viulisti Pekka Kuusisto. Mies viihtyi lavalla setin loppuun asti. Aluksi Kuusiston viulu ei tahtonut erottua, mutta loppua kohti miehen soitto sai enemmän tilaa miksauksessa. Etenkin upea About Today sai viulusta uutta ulottuvuutta.

The Prodigy vastasi niittylavalla perjantain toisesta konkariosuudesta. Breathe, Firestarter, Smack My Bitch Up ja muut tutut konemusiikkiklassikot saivat niittylavan edustan pomppimaan raivokkaasti. Yhtyeen lavashow nojasi vahvasti valoihin sekä Maxim Realityn ja Keith Flintin raivokkaaseen esiintymiseen.

LAUANTAI 9.7.2011

Happoradio soitti Ruisrockissa historiansa viidennensadannen keikan. Samalla yhtye esiintyi Ruissalossa ensimmäistä kertaa. Muun muassa Olette kauniita, Ahmat tulevat ja Che Guevara saivat hellepäivästä nauttineelta rantalavan yleisöltä innokkaan vastaanoton.

Telttalavalla esiintynyt brittiläinen Bring Me The Horizon sai rankemman musiikin ystävät pomppimaan. Metalcoreaan raivolla mättänyt kokoonpano kärsi sekavasta äänentoistosta.

Von Hertzen Brothers esiintyi Ruisrockissa kuten aina – laadukkaasti soittaen ja laulaen.

Debyyttialbuminsa keväällä julkaissut englantilainen Anna Calvi toi telttalavalle annoksen brittiläistä kohtalokkuutta. Elokuvamaisen koukuttava ja viipyilevä musiikki ei sopinut tunnelmaltaan täydellisesti rockfestivaaleille. Viimeistään mainion Desiren aikana kävi kuitenkin selväksi, että Anna Calvi on nimi, joka kannattaa pistää mieleen.

Suomessa tiuhaan vieraileva Bullet For My Valentine ei tarjonnut niittylavalla suuria yllätyksiä syksyisen jäähallikeikan Helsingissä nähneille.

Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintynyt manchesteriläisyhtye Elbow sen sijaan yllätti täydellisesti. Nallekarhumainen laulaja Guy Garvey johti joukkonsa Ruisrockin upeimpaan esitykseen. Kahden viimeisen albumin materiaalista koostunut keikka sai telttalavan yleisön hurmokseen, jollaista ei koettu edes edellisenä iltana The Nationalin keikalla. Toivottavasti yhtye saapuu Suomeen pian uudestaan.

PMMP kietoi niittylavan yleisön pikkusormensa ympärille heti keikan avanneesta Maria Magdalenasta lähtien. Pariterapiaa sai tuekseen jo aiemmin päivällä itse esiintyneen Uusi Fantasia -miehistön. Yhtyeen suosio on häkellyttävän suurta luokkaa.

SUNNUNTAI 9.7.2011

Viimeinen festivaalipäivä käynnistyi vauhdikkaasti Pertti Kurikan Nimipäivien punkpoljennolla. Jätkäjätkien runsailla kansanmusiikkivaikutteilla maustettu reggae- ja hiphop-iloittelu ei olisi voinut saada helteisen Ruissalon rantalavaa parempaa esiintymispaikkaa. Tuomari Nurmio vakuutti vaivattoman tuntuisella mutta silti jykevällä mies ja kitara -bluesräimeellään.

Niittylavalla yhdysvaltalainen Fleet Foxes esitti sielukasta folkiaan. Upeat moniääniset lauluharmoniat yhdistettynä yhtyeen erittäin folkhenkiseen ulkomuotoon veivät hetkittäin aikamatkalle hippiaikakaudelle. Mykonos ja White Winter Hymnal saivat aikaan mukavaa liikehdintää yleisössä.

Belle & Sebastian -yhtyeen entinen sellisti Isobel Campbell ja muun muassa Screaming Trees- ja Queens of the Stone Age –solistina tutuksi tullut Mark Lanegan esiintyivät Ruisrockin telttalavalla. Duon keikka jäi ikävän etäiseksi ja kylmäksi. Campbellin ja Laneganin välinen kemia loisti täysin poissaolollaan. Käynnissä oleva yhteiskiertue on jäämässä kaksikon viimeiseksi.

Kotimaisen mytologian sanansaattaja Amorphis tarjosi rantalavalla pommien ja pyrotekniikan täyteisen show’n. Laulaja Tomi Joutsenen puhtaista melodioista matalarekisteriseen örinään venyvä ääniala jaksaa hämmästyttää.

Niittylavalla nähtiin yleisön innostuksen perusteella viikonlopun odotetuin esiintyjä. Maailmanmusiikin ranskalais-espanjalainen supertähti Manu Chao villitsi kolmihenkisen La Ventura -yhtyeensä kanssa festivaalikansan täydellisesti. La Venturan käsittelyssä Chaon kappaleissa tuntui olleen vain kaksi vaihdetta – leppeä reggaepoljento ja särövallilla varustettu ska-punk -kaahaus. Nyanssit jäivät puuttumaan lähes täysin, ja lähes jokaisen kappaleen sovitus eteni saman kaavan mukaan.

Robyn huipensi Ruisrockin tanssijalan väkisin vipattamaan laittaneella keikallaan. Muun muassa The Girl and the Robot ja Indestructable tahdittivat Ruisrock-viikonlopun hienoon päätökseen.

KATSO KAIKKI RUISROCK 2011-KUVAT TÄÄLTÄ >>

Teksti: Visa Högmander
Kuvat: Sami Siilin